Jumalan huolenpito

Matteus 6:19-24
*******************

”Silmä on ruumiin lamppu. Jos silmäsi on terve, on koko ruumiisi valaistu, mutta jos silmäsi on viallinen, niin koko ruumiisi on pimeä. Jos siis se valo, joka sinussa on, onkin pimeyttä, kuinka suuri onkaan pimeys.”(Matt. 6:22-23)

Rukous: ”Osani olkoon suuri taikka pieni, Sun haltuus uskon vaiheet elon tieni. Mua hyvä henkes aina johtakoon, ja taivaaseen mun vihdoin saattakoon.”

Kouluajoilta jokainen muistaa, että todistuksiin ja poissaolovihkoihin ja jälki-istuntolappuihin piti aina saada huoltajan nimi. Meillä 1940-50-luvuilla aina isä kirjoitti nimensä papereihin. Opettajana olon aikoina huomasin, että myös äiti oli allekijoittanut nuorten papereita – tai joissain tapauksissa nimikirjoitus oli väärennetty. Huoltaja tai huolenpitäjä on lapselle tärkeä. Entisaikaan naiset etsivät itselleen turvallista ja ahkeraa miestä, joka pitäisi itsestä ja lapsista hyvää huolta – ainakin taloudellisesti. Huolenpito toinen toisistamme on myös Jumalan luomisjärjestyksessä. Paavali sanoo myös. että jos ei pidä huolta lähimmistään, on pakanaakin pahempi.

Se vain tuntuu ihmeellisltä, että Jumala pystyy pitämään huolta koko luomakunnastaan, sekä näkyväisestä että näkymättömästä luomakunnasta. Näin meitä ainakin kehotetaan uskomaan. Mm. Luther kirjoittaa ensimmäisen uskonkappaleen selostuksessa: ”Minä uskon, että Jumala on minut ja kaikki olennot luonut, antanut minulle ruumiin ja sielun, silmät ja korvat ja kaikki jäsenet, järjen ja kaikki aistit, ja että Hän nämä vielä pitää voimassa; antaa myös vaatteet ja kengät, ruoan ja juoman, kodin ja konnun, puolison ja lapset, pellot, karjan ja kaiken omaisuuden; lahjoittaa runsaasti ja joka päivä ravinnon ja kaikki tämän elämän tarpeet, suojelee kaikissa vaaroissa, varjelee ja pelastaa kaikesta pahasta; ja että Hän tekee tämän kaiken sulasta isällisestä, jumalallisesta hyvyydestänsä ja laupeudestansa, ilman mitään minun ansiotani ja mahdollisuuttani; mistä kaikesta minun tulee Häntä kiittää ja ylistää, palvella Häntä ja olla Hänelle kuuliainen. Tämä on varmasti totta.”

Tuossa loppulauseessa Taivaallinen Isämme poikkeaa maallisista huolenpitäjistä, jotka yleensä rakastavat huollettaviaan ainakin sillä ehdolla, että he antavat vastarakkautta ja auttavat tai korvaavat vanhemman huolenpidon viimeistään vanhuuden aikana. Taivaallisen Isän rakkaudesta Jeesus kertoi vertauksessa ”tuhlaajapojasta”. Sellaiseen huolenpitoon ja laupeuteen tuskin pystyy monikaan luonnollinen vanhempi.

Jumalan ja Jeesuksen teot ja ajatukset ovat esimerkkinä ihmisille ja varsinkin lasten kasvattajille. Jumala tosin toivoo, että me laajennamme kykyjemme, voimiemme ja Hänen siunaamansa varallisuuden kautta huolenpitoamme kaikkiin tarvitseviin, sairaihin, leskiin, orpoihin, sekä lähiympäristössä ja suvussa, että myös kauempana apua tarvitseviin.

Tätä teemaa ajatellessamme koemme varmaan suurta vajavuutta ja väärää huolettomuutta. Siksi on hyvä, että ”Joka aamu on armo uus!”. Me voimme aloittaa Jeesuksen esimerkin seuraamisen joka päivä. Jumala on niin armollinen meitä kohtaan, että jos nöyrrymme parannukseen itsekkyydestämme, Hän antaa meille anteeksi Poikansa ansion tähden ja siunaa meidän uuden yrityksemme kantaa toisistamme huolta. Hän on luvannut, ettei anna omilleen suurempaa ristiä eli kuormaa, kuin minä on mahdollista kantaa. Ja sekin vielä, että ristin alla uupuva saa turvautua Jumalan huolenpitoon ja jättää ainakin osan taakasta Taivaallisen Vanhimman hartioille.

”Hän tietää avun ajan parhaan ja neuvonsa on viisahin; myös sydämemme halun hartaan, Isämme tuntee rakkahin. Hän rientää kyllä auttamaan, ennättäin meidät armollaan.” Aamen.