Itsensä tutkiminen

Matteus 23:1-12
******************

”Sillä Herran Sebaotin päivä kohtaa kaikkea ylpeää ja korskeata – ja kaikkea ylhäistä, niin että se maahan painuu. Ihmisten ylpeät silmät painuvat maahan, miesten korskeus masentuu ja sinä päivänä Herra yksinänsä on korkea.”(Jesaja: 2:12-11)

Rukous: ”Luo minuhun , rakas Jeesus, uusi sydän ja mieli uus. Ja opeta ristisi alla mulle uusi kuuliaisuus. Ota pois oma voima ja kunto, anna elävä itseni tunto, että voisin valvoa.” (SV)

Tänään ei siis vielä tarvitse tuntea itseään, vaan alkaa itsensä tutkiminen. Sellainen asenne olisikin toivottava ja hyvä, että ihminen enemmän kiinnittäisi huomiota omaan käyttäytymiseensä, omiin sanoihinsa, tekoihinsa ja asenteihinsa; enemmän kuin toisiin ihmisiin ja heidän olemisiinsa. Itsensä rehellinen tutkiminen auttaa esimerkiksi huomaamaan itsessään vikoja ja puutteita, joita aiemmin on huomannut muissa. Itsensä tutkiminen voi vaientaa itsekehun ja itsensä korottamisen toisten yläpuolelle. Pitkän elämäni aikana olen myös huomannut, että mitä korkeammin ihminen on itseään kouluttanut ja opiskellut, tai tullut vanhasta sivistyneestä suvusta, sitä nöyrempi ja palvelevaisempi hän on.

Me puhumme paitsi itsensä tuntemisesta myös itsetunnosta. Heikon itsetunnon omaava on usein tyhjän puhuja tai alati pönkitystä tarvitseva. Esimerkiksi ns. ”narsisti” on toisia ihmisiä kohtaan alistava ja nöyryyttävä, joskus jopa henkistä tai fyysistä väkivaltaa käyttävä lähimmäinen. Jeesus käskee sellaisiakin rakastamaan, vaikka se tuntuu joskus mahdottomalta tehtävältä. Heikko itsetunto voi olla peritty tai ympäristön aiheuttama. Myös jatkuva epäonnistuminen voi nujertaa itsetunnon.

On kuitenkin yksi paikka, minne voi mennä heikolla itsetunnolla. Se paikka on Jeesuksen ristin juuri. Siellä voi saada uuden elämänkatsomuksen ja löytää itsensä rakastetuksi Jumalan lapseksi. Siellä voi valittaa ääneen ja rukoilla voimaa ja rohkeutta. Jeesuksen sovintoveri voi puhdistaa omantunnon kaikesta maailman tuomasta saasteesta ja omista syntisistä aatoksista ja teoista. Voi aloittaa uutta ”puhtaalta pöydältä” nöyränä ja kiitollisena.

Päivän psalmissa n:ro 51 kuningas Daavid rukoilee : ”Jumala, ole minulle armollinen hyvyytesi tähden, pyyhi pois minun syntini suuren laupeutesi tähden. Pese minut puhtaaksi rikoksestani, puhdista minut synnistäni, sillä minä tunnen rikokseni ja minun syntini on aina minun edessäni…..Jumala, luo minuun puhdas sydän ja anna minulle uusi, vahva Henki, älä heitä minua pois kasvojesi edestä, äläkä ota minulta pois Pyhää Henkeäsi. Anna minulle jälleen autuutesi ilo ja tue minua alttiuden Hengellä.”(3-14).

David olisi voinut kuninkaana käskeä profeetta Naatanin häipymään silmistään, mutta hänen sydämensä oli nöyrtynyt itsensä tutkimiseen ja päätynyt kirjoittamaan seitsemän(7) katumuspsalmia ruman syntinsä tähden. Herra sanoi myöhemmin sanassaan, että David oli Hänen mielensä mukainen mies.

Oman lapsuuteni ja nuoruuteni aikana meitä kiellettiin näkemästä liikaa hyvää itsessämme. Sanottiin, että ”itsekehu haisee”. Opimme näkemään itsessämme enemmän huonoja kuin hyviä ominaisuuksia. Uskovat sanoivat, että sekä ”ylemmyyskompleksi että alemmuuskompleksi ovat syntiä” . Terotettiin, että tasapäisyys toisten kanssa auttaa kunnioittamaan lähimmäistä sellaisena kuin hän on. Opeteltiin edistämään keskusteluissa rauhaa ja sovintoa. Nykymaailmassa usein vaaditaan varsinkin työnhaussa rohkeutta kertomaan osaamisestaan työnantajalle, niin on helpompi saada töitä. Hyvä ja terve itsetunto ja puolensa pitäminen sopii uskovallekin, kun tekee sen ilman korskeutta ja ylpeilyä. Jeesus nimittäin sanoo evankeliumin lopussa: ”Joka itsensä yentää, se alennetaan, mutta: joka itsensä alentaa, se ylennetään”: no, ainakin Jumalan arvojärjestyksessä, sillä ”Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille Hän antaa armonsa.”

”Hän mun syyni suuret, poisti verellään; otti synnin orjan armoon, elämään, otti synnin orjan armoon , elämään.” Aamen.