Etsikkoaikoja.

Matteus 11:20-24
******************

”Kun sanotaan: ´tänä päivänä, jos te kuulette Hänen äänensä, älkää paaduttako sydämiänne, niinkuin teitte katkeroituksessa.´” (Hebr.: 3:15)

Rukous: ”Suo pyhät nuoruuteni päivät Sun tahtos jälkeen noudattaa! Niin, ettei kerran kun ne jäivät sais niistä itkein valittaa. Ah, katoo aika nuoruuden kuin kuihtuu kedon kukkanen.”

Kyllähän se kuulostaa aika uskomattomalta, että Kaikkivaltias Jumala, joka on luonut taivaan ja maan, sekä näkyvät että näkymättömät maailmat, olisi kiinnostunut yhden ihmisen tai jonkun pienen kaupungin tai maan tekemisistä ja tekemättä jättämisistä. Tämän sunnuntain tekstit kuitenkin selvästi näyttävät, että joko kolmiyhteinen Jumala itse tai Hänen palveluskuntansa tarkkailevat jatkuvasti mitä missäkin tapahtuu. Jossakin Raamatun kohdassa sanotaankin, että:” Hänkö, joka on luonut silmän, ei näkisi ,ja Hänkö, joka on luonut korvan, ei kuulisi?” Pyhäkoulussa opimme lasten laulun: ”Älä silmä pieni katso mitä vain, älä korva pieni kuuntele mitä vain, sillä Isä taivainen, näkee lapsen sydämen...”

Varsinkin Vanhan Testamentin opetuskirjoissa puhutaan usein siitä, mitä Jumala tarkkailee. Hän vihaa väärämielisiä ja valhettelijoita erityisen paljon. Hän on heikkojen, orpojen, leskien, köyhien ja yksinäisten auttaja. Kyllä Jumala kehottaa myös huutamaan apua hädän hetkellä. (Ps. 50:15)-- ”Hänen korvansa ei ole hidas kuulemaan eikä Hänen kätensä lyhyt auttamaan.” LLL käyttää hupaisasti havainnollista kieltä lammasten maailmasta. Hän kehottaa määkimään korkialla äänellä, että ”Vanhin” kuulisi lampaan tarpeita. Virren kirjoittaja vakuuttaa: ”Hän (Jumala) tietää avun ajan parhain, ja neuvonsa on viisahin. Myös sydämemme halun hartaan Isämme tuntee rakkahin. Hän rientää kyllä auttamaan, ennättäin meidät armollaan.”

Mitä sitten tarkoittaa päivän otsikko: ”Etsikkoaikoja”? Vanhempi sukupolvi tietää, mitä nämä vanhat kaanaankielen ilmaisut tarkoittavat. Uuden sukupolven edustaja kävi täällä kotipaikkakunnallani kesäteologina. Hän kiisti koko sanan. Hän sanoi puheessaan, ettei etsikkoaikoja ole olemassakaan. Että ihmiset olivat keksineet sellaisen pelotellakseen nuorisoa. Kuulossa olleet vanhukset osoittivat jotenkin pelko-ilmeitä. Onneksi olin viimeisen puheenvuoron käyttäjä ja sain lohdutettua kuuljoita, että iloitsemme siitä, että Herra on antanut meille etsikkoaikoja, jotka ovat edesauttaneet pääsemään sisälle Jumalan salaisuuksiin. Nuori teologi suuttui minulle, eikä halunnut enää tervehtiäkään. Mutta muutama vanhempi henkilö kiitti minua ja siunasi siitä, että loin jälleen ”turvallisen tilan”.

Yleensä etsikkoaika osuu nuoruuteen, vaikkapa rippikouluaikaan. Nuoren sydän on vielä silloin vastaanottavainen ja herkkä. Jos nuorta lempeästi ohjataan, hän saattaa lähteä seuraamaan Herraa Jeesusta ja Hänen omiaan ja saa turvan maailman pahuutta vastaan. Etsikkoajat ovat Jumalan armoa ja rakkautta. Hän etsii, neuvoo ja ohjaa Pyhän Henkensä kautta löytämään oikeita ystäviä, oikeita harrastuksia ja siunaa opiskelussa ja työpaikkojen löytämisissä.

Liikuttava on tämän päivän Vanhan Testamentin teksti. Siinä uskon isä Aabraham rukoilee Herralta armahdusta Sodoman ja Gomorran kaupungeille. Sieltä oli valitushuuto kaikunut Jumalan korviin. Jumala oli päättänyt hävittää nuo kaupungit raskaitten syntien tähden, joita sinne oli pesiytynyt. Aabraham kysyi ensin Jumalalta: ”Aiotko siis hukuttaa vanhurskaan yhdessä jumalattoman kanssa?” Seuraamme, miten viisaasti Aabraham koettelee Jumalan armoa: Jos löytyy 50, 45, 40, 30, 20 ja lopulta 10 vanhurskasta? Jumala lupasi, että jos löytyy 10 vanhurskasta, niin Hän säästää kaupungit. Mutta ei löytynyt muuta kuin Lootin perhe. He pääsivät lähtemään kaupungista ennenkuin alkoi sataa tulta ja tulikiveä. Lootin vaimokin jäi matkalle ja muuttui suolapatsaaksi kun ei totellut Herran määräyksiä.

Evankeliumissa Jeesus nuhtelee Korasinin ja Kapernaumin kaupunkeja, joissa Jeesus oli tehnyt isoimmat ihmetekonsa, mutta nämä eivät ymmärtäneet etsikkoaikaansa eivätkä tehneet parannusta syntielämästään. Sana etsikkoaika esiintyy myös siinä kertomuksessa, missä Jeesus itkee Jerusalemin kapunkia, jota Hän olisi halunnut suojella tuhosta niinkuin ”kana suojelee poikiansa”.

Jumala ei kuitenkaan nuhtele iankaikkisesti ihmistä, koska Hän muistaa, mistä ihminen on tehty. Etsikkoaika ja armonaika ovat jotenkin lähekkäin. Armonaika loppuu silloin kuin elämäkin. Joskus Jumala antaa viimeisen etsikonajan vähän ennen kuolemaa. Armopalkka on sama sille, joka löytää vastauksen elämänsä tärkeimpään kysymykseen nuorena tai vanhana. Onnellisemman elämän saa se, joka löytää Jeesuksen jo lapsena ja pysyy siinä lapsen uskossa loppuun asti. Aamen.