Kiitollisuus

Matteus 11:25-30
***************

”Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekevät ja raskautetut, niin minä annan teille levon.”(Jeesus) (Matt. 11:28)

Rukous:”Eteesi Herra, armiain nyt tuskani mä toisin, vaan enhän tiedä kuinka vain Sua rukoillakaan voisin. Siis itse neuvo, opeta, mun sydämeeni vuodata Sä rukouksen henki.”

Tällä kertaa laitan saarnan alkuun vanhan lasten sadun kahdesta enkelistä. Heidät Jumala lähetti keräämään ihmisiltä rukouksia, ja sitä varten antoi heille yhtä suuret korit. Illalla enkelit palasivat ja toinen kori oli pullollaan ja toisessa vain muutama paperilappu. Arvannet, että pyyntö-korissa oli enemmän ja kiitos-korissa vähemmän kirjelappusia.

Voi olla, että lasten kasvatuksessa on vikaa, koska vielä aikuisuudessakin osaamme enemmän valittaa ja anoa kuin iloita ja kiittää. Toisaalta voi olla kysymys myös ihmisen luonteenlaadusta. Sekä perimä että ympäristö vaikuttavat kiitollisuuden syntyyn.

Kiitollisuus on mielenlaatu. Luterilaisuuden etiikkaa voidaan kutsua myös ”mielialan etiikaksi”. Luther opettaa, että ihmisen tekojen arvo riippuu siitä, millä mielellä hän niitä tekoja tekee. Teko sinänsä ei ole arvokas tai arvoton, vaan se ratkaisee, tekeekö ihminen hyvän teon vapaaehtoisesti, iloisella ja vapaalla sydämellä. Pahat teot ovat arvottomia siksikin, että niissä ei ole rakkautta lähimmäistä kohtaan. ”Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa”(viime pyhän tekstit)

Sana ”kiitos” on ollut kulttuurissamme toinen kahdesta tärkeästä sanasta, jotka ovat ”kiitos” ja ”anteeksi”. Kenenkään ei ole pakko antaa toiselle lahjoja, mutta jos antaa, niin kiitos on vähintä, mitä voi sanoa. Usein me automaattisesti lisäämme sanan ”paljon”. Paljon kiitoksia, Danke schön, Thank you very much, Tack så mycket!.

Apostoli neuvoo tessalonikian uskovaisia: ”Katsokaa, ettei kukaan kosta pahaa pahalla, vaan pyrkikää aina tekemään hyvää toisillenne ja kaikille. Olkaa aina iloiset. Rukoilkaa lakkaamatta. Kiittäkää joka tilassa. Sillä se on Jumalan tahto teihin nähden Kristuksessa Jeesuksessa. Henkeä älkää sammuttako, profetoimista älkää halveksiko, mutta koetelkaa kaikki, pitäkää se, mikä hyvää on, karttakaa kaikenlaista pahaa.”

Minulle ja lapsilleni aiottiin takavuosina tehdä todella pahaa. Lähetin asianajajan puolestani käräjille. Olin saanut edellisenä päivänä ystävältä Carothers´in kirjan ”Kiittäkää joka tilassa”. Luin sen yöllä ja käsittelypäivänä en tehnyt muuta kuin kiitin Herraa, että tämä tuli osakseni. Voitin oikeuden puolelleni enkä jatkanut korvausvaatimuksella. Tuo päivä muutti monta asennetta. Olen saanut varmuduen siitä, että Jeesus on oikeuden ja omiensa puolella. ”Lapsen heikon tuntee Hän ja rientää avukseni. Korven tiellä synkeän Hän on mun auttajani.”

Evankeliumissa Jeesus kiittää Isäänsä ja meidän Isäämme siitä, että Hän on salannut taivasten valtakunnan asiat ”viisailta ja ymmärtäväisiltä” ja ilmoittanut ne lapsenmielisille. Samaa mieltä ovat muutkin Raamatun kirjoittajat, joista nyt tulee mieleen apostoli Paavali, joka kirjoitti korinttolaisille: ”Katsokaa veljet/sisaret omaa kutsumustanne; ei ole monta inhimilliseti viisasta, ei monta mahtavaa, ei monta jalosukuista, vaan sen, mikä on hulluutta maailmassa, sen Jumala valitsi, saattaakseen viisaat häpeään ja sen, mikä on heikkoa maailmassa, sen Jumala valitsi saattaaksensa sen, mikä väkevää on, häpeään jne.”

Terveellä lapsella on luonnostaan kiitollinen mieli. Hän luottaa isän käteen ja äidin rakkauteen. Hän ei epäile. Lapsenmieliselle Jumala antaa kunnian. Jeesus nostaa lapsen aikuisille esimerkiksi: ”Ellette käänny ja tule lapsen kaltaiseksi, ette pääse sisälle Jumalan valtakuntaan.”-- ”Kerran usko lapsuuden mulla oli suloinen”, monet haluaisivat vielä vanhana palata äidin ja isän syliin. Sananlasku sanoo: ”Ihmisellä on kaksi, joiden edessä pitää kumartaa (nöyrtyä) : Suuri Jumala ja pieni lapsi.” Aamen.