Jeesus, parantajamme.

Johannes 9:1-7; 39-41
*******************

”Niin kauan kuin päivä on, tulee meidän tehdä Hänen tekojansa, joka on minut lähettänyt; tulee yö, jolloin kukaan ei voi työtä tehdä. Niin kauan kuin minä maailmassa olen, olen minä maailman valkeus.”(Joh. 9: 4-5)

Rukous: ”Sä, Parantaja sairasten, mä sairas jaloissasi. Apua vailla rukoilen: tee terveeks sanallasi. Mua köyhää saata rikkaaksi, kun Sinuun toivon käännän. Tee Sinussa mua viisaaksi, kun Sinun etees riennän. /Sokea tässä halajaa Sinulta valistusta. Ah, aukaise mun silmäni, suo mulle johdatusta. Sun Henkes valo sytytä, suo sanas kynttiläksi, Sun tahtos mulle selitä, tee minut näkeväksi.” (V.v. 210: 5,3)

Jeesus sanoi evankeliumissa, että niin kauan kuin Hän on maailmassa, Hän on maailman valkeus. Vähän myöhemmin Johannes kirjoittaa Jeesuksen sanoneen: ” Minä olen maailman valkeus; joka minua seuraa, se ei pimeydessä vaella, vaan hänellä on oleva elämässä valkeus.”(valo). Jeesuksen mentyä Isän luokse taivaaseen, Pyhä Henki hoitaa Jeesuksen virkaa. Me näet uskomme, että Kolmiyhteinen Jumala, Isä ja Poika ja Pyhä Henki ovat läsnä ajassa maailman loppuun asti.

Ikävä kyllä suurin osa maailman ihmisistä elää valitsemassaan pimeydessä. Raamattu monessa kohdassa osoittaa, että ihmiset valitsevat pimeyden, koska he tykkäävät tehdä pahoja tekoja, joita Jumalan Sanassa sanotaan synneiksi. Ihmiset ovat synnin orjia. Maailmanruhtinas on sokaissut ihmisten silmät niin, että he eivät halua tulla valoon; siis hengelliset silmät. Muutamat ovat jo syntyessään sokeita. Jeesus selventää asiaa tekstissämme, että fyysinen, ajallinen sokeus ei ole synnin seurausta, vaan sairaus, mikä tahansa, auttaa ihmistä turvautumaan parantajaan, Jumalan Poikaan. Siksi me mennessämme esimerkiksi leikkaukseen, rukoilemme, että Herra parantaisi meidät lääkärin käsien ja silmien avulla. Sillä kaiken paranemisen kuin myös parannuksen tekemisen saa aikaan rakas Isämme ja Vapahtajamme Jeesus.

Epäuskossa olevat ihmiset luottavat enemmän ”tieteen valoon” kuin Jumalan Sanan valkeuteen. Epäusko ja hengellinen sokeus ovat sama asia. Hengellisesti sokea ihminen on usein myös koppava tietämisistään. Hän hyökkää usein uskovaisten kimppuun väittäen heitä tyhmiksi, hulluiksi tai ”hihhuleiksi”. Jumalaan turvautuva voi kaikissa olosuhteissa seistä suorana ja sanoa niinkuin evankeliumin parannettu vastasi fariseuksille:”Onko Hän (Jeesus) syntinen, sitä en tiedä, sen vain tiedän, että minä, joka olin sokea nyt näen.” ja tämän: ”Sehän tässä on ihmeellistä, että te ette tiedä, mistä Hän on, ja kuitenkin Hän on avannut minun silmäni.”

Päivän muissa teksteissä kerrotaan Naemanin parantumisesta Vanhan Liiton aikana. Jumala lähetti korkea-arvoista miestä neuvomaan pienen uskovaisen tytön. Naeman parani spitalista, kun hän pääsi peseytymään (armon)virrassa, joka oli Israelin puolella, profeetta Elisan avustuksella. (Naeman sukelsi seitsemän kertaa Jordanin virtaan). Kuuliaisuuden palkaksi Herra paransi Naemanin ihon puhtaaksi kuin nuoren miehen iho.

Epistolatekstissä Pietari paransi ramman Jeesuksen Kristuksen nimessä. Temppelin portissa kerjäämässä ollut mies anoi ohikulkevilta rahaa. Pietari vastasi hänelle: ”Hopeaa ja kultaa ei minulla ole, mutta sen, mitä minulla on, minä annan: ”Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen nimessä: Nouse ja kävele.” Mies parani ja lähti iloisesti hypellen. ”Koko kansa näki hänen kävelevän ja ylistävän Jumalaa.”

Yhä hengellisesti pimenevän ajan keskellä kysymme itseltämme: Onko Jumalan sana jalkojemme valo, ettemme eksy matkallamme elämän tiellä. Tunnustammeko viisastelijoitten keskellä, että Jeesus on parantajamme? Oikeasti meidän tulisi iloisesti ja hypellen ylistää Herramme nimeä. Siionin laulun kirjoittaja sanoo: ”Jos nauraa mulle maailma ja pilkkaa, minkä taitaa; ei haittaa se, vaan osoittaa, että elon tie on kaita. Jos piru kiusaa, ahdistaa ja päälleni aina kantaa, Vanhurskas mulla on Puoltaja, joka minulle voiton antaa. Riemuiten laulaa siis tahdon Halleluja, Ylistys, kiitos, kunnia ja amen, halleluja!” Aamen.