Armahtakaa

Luukas 13:1-5
********************

”Ei Jumalan valtakunta ole syömistä ja juomista, vaan vanhurskautta, rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä.”(Room. 14: 17)

Rukous: ”Suo, Jeesus, Hengen valon loistaa myös minullekin armosta, suo mielen pimeys taas voittaa kirkkaalla armon sanalla. Rohkaise , Jeesus, minua, tahtosi tielle taivuta. / Armosi, Jeesus, sielulleni kuin aamukaste vuotakoon, ja virvoituksen tunnolleni veresi pyhä tuottakoon, niin että uuden voiman saan taas valossasi kulkemaan.”(V. 540: 2-3)

Huomasitte varmaan evankeliumin tekstiä lukiessanne, että Jeesuksen aikalaiset usein halusivat solmia Jeesuksen sanoista. Heillä oli myös paljon ”isien perinnäissääntöjä”, jotka Jeesus halusi puhdistaa niiden alkuperäiseen tarkoitukseensa. Niinpä tämä ajatus, että kärsimys tai sairaus tulee rangaistuksena synneistä ja pahoista tottumuksista. Jeesuksen aikana oli jo olemassa hindulaisuus ja buddhalaisuus, jotka molemmat opettavat ”karman lakia”, joka ei tunne armoa. Karman lain mukaan rangaistus seuraa välittömästi pahoja tekoja, jopa erehdyksiä. Tuo paha oppi on kyllä aikojen saatossa häirinnyt myös kristittyjen elämää. Usein kysymme ”Miksi minulle”?

Armo on vain kristittyjen termi. Meidän uskontoamme kutsutaan ”armouskonnoksi”, ”armon valtakunnaksi” tai ”armohuoneeksi”. Vapahtajamme Jeesus istuu ”armoistuimella”, jota apostoli kehottaa lähestymään rohkeasti. Armoistuimelta kuuluu syntien anteeksiantamuksen evankeliumi. Jokainen, joka katuu syntejään ja tekee parannuksen, saa hukuttaa synnit armon virtaan. Pappisprofeetta Hesekiel sai kirjaimellisesti kokea, mitä tapahtuu kun astuu jalkansa armonvirtaan. Se kantaa, ei vie turmioon.

Armon valtakunnan asukkaillakin on sääntöjä. Esimerkiksi ei saa tuomita toista uskovaa, vaan armahtaa, niinkuin itsellekin on annettu armo olla yksi Jumalan lasten joukossa. Ei siinä ole kenelläkään mitään omatoimista saavutusta. Armo on lahja niinkuin rakkauskin. Toinen sääntö on, ettei saa toimia toisille loukkaukseksi, esimerkiksi näyttämällä huonoa esimerkkiä sanoissa, teoissa ja ajatuksissa. Jumalan lasten tulee huolehtia heikoista ja väsyneistä, viedä heitä sanan lähteelle ja ravitseville laitumille. Rukoilla sekä uskoville että epäuskoisille armoa. Joskus, niinkuin juuri nyt koko kansalle: armoa armon päälle.

Jeesus vastasi kyselijöille, että jos ihmiset eivät tee parannusta, he kaikki hukkuvat. Parannus tulee kreikan sanasta ”metanoija”, suomeksi mielenmuutos. Jumalan Pyhä Henki voi muuttaa ihmisen mielen ja ajatuksen sivuraiteilta oikealle tielle. Olemme kuulleet satoja kertomuksia, mitä ihmiset ovat saaneet kokea omalla kohdallaan Jumalan ihmeenä. Jo apostolit kuvaavat kirjeissään mm. että:”ennen te olitte pimeys, mutta nyt te olette valkeus Herrassa”. Apostolien teoissa kerrotaan esimerkkejä Sauluksen kääntymisestä, Korneliuksen kääntymisestä, ja siitä, miten apostoli Pietari oppi armahtamaan pakanoita entisen lakiuskonnon sijasta.

Armahtaminen ei kuitenkaan tarkoita ”kaiken suvaitsemista”. Monella nämä käsitteet ovat menneet sekaisin. Armahtamista edeltää aina katumus ja usko evankeliumiin, ”että synnit on anteeksiannettu ja armo Kristuksen tähden saatu”(Augsburgin tunnustus). Siksi on hyvä aina rukoilla itselleen myös synnintuntoa. Silloin voi vasta ymmärtää armon suuruuden kohdallaan. Syntisiä on siis kahdenlaisia: armahdetut syntiset ja synnissä eli suruttomuudessa elävät. Jeesus kutsuu armahdettuja syntisiä viimeisellä tuomiolla: ”Tulkaa, minun Isäni siunaamat”.

”Armosta me olemme pelastetut, emme itsemme kautta; Jumalan lahjaa se on”. ”Armon voima meitä kantaa kunnes pääsemme taivaaseen”. ”Armon lapset riemuitkaa, soittakaa ja laulakaa! Kiitos tuokaa Herralle, pelastuksen tuojalle!” Aamen.